Yrit­tä­jä­ta­ri­na: Nos­tal­gi­nen matka eka­luok­ka­lai­ses­ta puu­pää­maa­la­rik­si

Muutin perheeni kanssa Porista Leineperiin 1970-luvulla, ekaluokan alkua edeltävän kesän alussa. Isä-Olli, peltiseppä ammatiltaan, alkoi rakentaa meille taloa lähelle kyläkoulua. Matkaa koululle väliaikaisesta kodistamme, nykyisestä Käsityötalo Sekstetistä, oli vain muutama sata metriä.

Ennen koulun alkua opin Leineperissä uimaan, olihan uimaranta noin kahden kivenheiton päässä. Mielessä pyörii mielikuva siitä, että Ulla-äiti pesee jokirannassa mattoja, ja minä uin koiraa mattolaiturin ympäri. Sitkeä harjoittelu tuotti yllättävän nopeasti tulosta. Sama sääntö näyttäisi pätevän myös puupäämaalailuun. Maalaustaidot kehittyvät nopsasti, kunhan vain treenaa ahkerasti.

Puupäiden uusi koti Kä­si­työ­ta­lo Seks­te­tis­sä

Pegpron puupäitä on nyt toista kesää myynnissä 250-vuo­tis­juh­la­vuot­taan viet­tä­väs­sä Lei­ne­pe­rin ruuk­ki­ky­läs­sä Ulvilassa. Puupäiden myyn­ti­pis­te sijaitsee tänä kesänä kuuden yrittäjän Kä­si­työ­ta­lo Seks­te­tis­sä, Ruu­kin­tien ja Pit­kä­jär­ven­tien kulmassa. Va­li­koi­maan kuuluu maa­laa­mat­to­mia ja maa­lat­tu­ja puupäitä sekä si­vel­ti­miä ja ve­sio­hen­teis­ta ak­ryy­li­maa­lia. Puupäiden tarjonta myy­mä­läs­sä on täy­den­ty­nyt ja mo­ni­puo­lis­tu­nut kesän edetessä.

Tilanne on nyt täysin erilainen kuin vuosi sitten toukokuussa: ei ollut yritystä ja puupäitäkin vain kaksi kourallista. Mielessä kuitenkin pyöri ajatus siitä, että jos MINÄ hullaannuin puupäihin, aivan varmasti joku muukin innostuisi!

Asiat etenivät lennokkaasti, ja pääsin kesäksi 2020 puupäideni kanssa "ke­sä­lo­ma­mök­kei­le­mään" Leineperiin, lapsuuteni ja nuoruuteni kotimaisemiin. Puupääpuuhastelu sai näin tarvittavan alkusysäyksen ja tuore puupäämaalari pikakomennon sivutoimiseen yrittäjyyteen.

Kesä 2020 oli erilaisten puupääkokeilujen aikaa. Järjestin mm. maalaustyöpajoja ja pienimuotoisen Kimble-lautapelinäyttelyn kahden huoneen kä­si­työ­läis­mö­kis­sä­ni. Puupääyrittäjyyden liikeideaa tuli testattua alusta asti hyvin matalalla kynnyksellä, "kädet maalissa". Se, mikä Leineperissä yllätti eniten, oli vierailijoiden määrä. Kuvittelin maalailevani mökissä yksikseni päivät pitkät, mutta en ollut yksin yhtenäkään päivänä.

Tapasin Leineperin Ruukilla roppakaupalla mukavia ihmisiä ja sain heiltä paljon hyviä vinkkejä. Pitkiäkin keskusteluja tuli käytyä ruuk­ki­vie­rai­li­joi­den kanssa. Lisäksi sain tukea ja kannustusta ruukkialueen muilta yrittäjiltä, mistä olen kiitollinen.

"Historia toistaa itseään. Olen myös ekaluokkalaisena pikkutyttönä asunut Sekstetin talossa."

Jälleen kuin eka­luo­kal­la - paljon muistoja Sekstetin talosta

Viime kesä oli ai­nut­laa­tui­nen ja mie­len­kiin­toi­nen op­pi­mis­ko­ke­mus. Vähän kuin esi­kou­lus­sa olisin ollut. Tänä kesänä pääsin puu­päi­de­ni kanssa kä­si­työ­läis­yrit­tä­jien kaveriksi Kä­si­työ­ta­lo Seks­tet­tiin. Koen edenneeni ikään kuin en­sim­mäi­sel­le luokalle – niin puu­pää­maa­lauk­ses­sa kuin yrit­tä­jyy­des­sä­kin. Historia selkeästi toistaa itseään, sillä olenhan myös eka­luok­ka­lai­se­na pik­ku­tyt­tö­nä asunut Sekstetin talossa.

Käsityötalo Sekstetin "pikkukööki" on se keittiö, jossa olen 70-luvulla syönyt aamupalaa ennen kouluun lähtöä. Tila toimii nyt käsityöpajojen pitopaikkana. Puupäämaalaustakin siellä pääsee nyt kesälauantaisin testaamaan. Samaisessa pikkuköökissä olen myös ollut 90-luvulla silloisen työkaverini Marjon kanssa ottamassa passikuvia ja myynyt Leineperi-teemaisia valokuvia erään tapahtuman aikana.

Paljon muitakin nostalgisia mielikuvia nousee esiin tästä uljaasta, kahden tien risteyksessä könöttävästä teräväkattoisesta, punamullalla maalatusta lei­ne­pe­ri­läis­ra­ken­nuk­ses­ta. Lapsena olen sen pihassa pelannut monia pelejä ja leikkinyt. Tänä kesänä pihassa pääsee pelaamaan mm. itsetuunattua Piha-Kimbleä (kuva alla).

Esimerkiksi 1990-luvulla Sekstetin tiloissa toimi muun muassa Leineperi-info ja Ruukin Kahvila, jossa myös äitini (alakuvassa vasemmalla) kävi satunnaisesti Valleniuksen Pirjoa auttamassa (kuvassa oikealla). Jos et Pirjoa tunne, voin asiaa sen verran valaista, että hän on nykyisen ruukinpatruunan sisko, "pehtoorska" ja eräänlainen Leineperin Ruukin äitihahmo.

Sekstetin pikkukammari, se sama, missä olen pikkulikkana nukkunut kahden veljeni ja vanhempieni kanssa, on nyt eräänlainen olohuoneen ja myyntitilan yhdistelmä. Leineperin Ruukin juhlakesänä kammarissa myös kudotaan 250-metristä kaulahuivia.

70-luvulla perheemme kotikammarin seinän takana asui sekalainen sakki värikkäitä persoonia. Aivan kuin Sekstetin yrittäjätiimi - luonnetta ja osaamista löytyy vaikka muille jakaa! Myös puupäistä saa värkkäiltyä värikkäitä persoonia, oman maun ja mieltymyksen mukaan. Rakennuksen lähihistoria peilautuu siis nykypäivään myös muulla tavoin.

Jo viime kesänä oli sellainen fiilis Leineperin Ruukin kesäyrittäjänä, että on kuin olisi kotiinsa palannut. Nyt olen tehnyt sen konkreettisesti. Tuntuu mukavalta. Ja kotoisalta. Ulkohuussia ei kyllä ole ikävä.

Tervetuloa mukaan puupäiden maailmaan!

---

Puupäät
Käsityötalo Sekstetti (Leineperin Ruukki)
Ruukintie 400
29320 Leineperi

Avainsanat: leineperi, leineperin ruukki, historia, 1990-luku, 1970-luku, käsityötalo sekstetti, puupäät, puupäämaalari, yrittäjätarina, lapsuus

9.7.2021

---